Kun koti-ikävä iskee

Moikkaaa! 

  

Juu eli nyt luvassa pieniä mietteitä reissun henkisestä puolesta. 

  

Tänä vuonna koti-ikävä iski nopeammin, kuin osasin odottaa. Päiviä jäljellä vielä 16 ja se tuntuu ikuisuudelta. Muistan, kun viime vuonna julkaisin Instagramiin kuvan, jonka kuvatekstissä kerroin, että olin ollut siellä jo 2 viikkoa. Muistan, kuinka aika kului kuin siivillä ja pian alkoi harmittaa, että se loppuu pian. Koti-ikävä iski vasta viimeisellä viikolla ja se ei ollut edes paha ikävä. 

  

Tänä vuonna tilanne on hieman eri. Kemiamme perheen äidin kanssa eivät oikein kohtaa. Perheellä on omat tavat ja rutiinit, joihin yritän parhaani mukaan sopeutua. Minusta tuntuu, ettei tämä perheen äiti ymmärrä sitä, kuinka paljon oikeasti yritän. Kotona esimerkiksi puhelimen käyttö ei ole suotavaa, varsinkin jos se äiti näkee.  

  

Myös asia, jota en arvosta on tupakointi. Se oli yksi pahimmista peloistani tänne lähtiessä. No olen iloinen siitä, että hän polttaa pääasiassa ulkona ja vain joskus sisällä. 

  

Kuitenkin aika täällä on yllättävän vaikeaa ja joka päivä tulee kyllä kyynel silmäkulmaan, kun mietin kotia ja jäljellä olevia päiviä. 

  

Tein itselleni positiivisten asioiden aamukamman. Kirjoitin siihen 16 positiivista asiaa tästä reissusta ja joka aamu otan yhden ja hypetän sitä juttua koko päivän. Olin iloinen siitä, kuinka helposti oikeasti keksin nämä 16 positiivista asiaa. Juttuina lapussa luki mm. uudet ja hienot kokemukset, oppii arvostamaan kotia ja perhettä sekä esimerkiksi kielitaidon parantuminen. 

  

Toivon, että jaksan vetää nämä loppu päivät kunnialla läpi.  

  

  

♥: Anniina